Keskiviikko ja lämmintä 28
Aamulla lähdimme taas vanhan kaupungin kautta etsimään hissejä Nizzan linnavuorelle, Colline du Château. Sen hieno vesiputous näkyy pitkälle vanhaan kaupunkiin ja rantaan. Linnakukkulalle voi kiivetä rappuja pitkin, mutta olimme kävelleet niin paljon, että hissi oli kivuttomampi ratkaisu. Hissi on lisäksi ilmainen.
Linnakukkulalta on mahtavat maisemat yli Nizzan, merelle ja vuorille. Siellä on myös hienoa puistomaisemaa, eri puolilla näköalapaikkoja yli kaupungin.
Jouduimme hieman etsimään, että löysimme vesiputouksen. Pahaksi onneksi vesiputous ei ollut päällä ja allasta siivottiin. Ajattelimme ensin, ettei siinä kauaa mene ja odottelisimme, mutta pian ymmärsimme, ettei se aukea ennen seuraavaa päivää. Päätimme tulla huomenna uudelleen ja lähteä taas uimaan.
Seuraava päivähän olisi viimeinen reissupäivä ja meidän pitäisi illalla lentää Suomeen.
Torstaina heti aamulla suunnistimme hisseille. Ne pitivät aueta 9 am..eipäs olleet hissit käytössä. Emme millään jaksaneet kiivetä rappuja, joten päätimme mennä rantaan ja tulla ehkä myöhemmin katsomaan joko hissit toimisivat. Uimme ja makasimme rannalla monta tuntia, klo 12 bongasimme tykinlaukauksen, joka on ammuttu Nizzassa joka päivä klo 12 vuodesta 1871. Alunperin laukauksen tarkoituksena oli muistuttaa hajamielistä vaimoa ruoanlaitosta miehelleen. Hauska perinne on säilynyt siitä asti.
Kun makoiluun kyllästyneinä lähdimme katsomaan, joko hisseillä pääsisi ylös ja vesiputoukselle, niin hissit todella olivat toiminnassa. Menimme ylös vesiputoukselle. On se hieno ja maisemat ylhäältä on vaan niin hienot.
Mietimme millaista olisi maata illalla klo 19.10 rannalla ja vilkuttaa ”punanokalle” (Norwegianin lentokone), jäädä sinne…
No ei se ollut vaihtoehto. kävimme syömässä, jonka jälkeen haimme matkatavarat, jotka olimme saaneet jättää hotellisäilytykseen. Siitä rinkat selässä etsimään lentokentälle dösää…kävihän siinä vielä niin, että hyppäsimme liian aikaisin bussista ulos ja jouduimme kävelemään ’ihan liikaa’…